Tyypillisesti traumapsykoterapia alkaa yhdellä tai kahdella tutustumiskerralla. Pidemmän työskentelyn aloittamista voidaan pohtia yhdessä. Muutama seuraava kerta käytetään arjen elämisen, voinnin ja oireiden kartoittamiseen. Niiden pohjalta tehdään yhdessä suunnitelma hoidolle. Suunnitelmaa tarkennetaan matkan varrella.
Terapian alussa keskitytään erityisesti voimavarojen vahvistamiseen ja voimakkaiden olojen säätelemiseen. Kun yhteistuumin ollaan pohdittu ja niin päätetty, edetään vähitellen traumatyöskentelyyn. Menneisyyden vaikeat asiat ja tapahtumat kohdataan uudelleen, mutta ne käsitellään turvallisesti menneinä kokemuksina.
Traumatisoitumisen seurausten työstäminen muuttaa omaa sisäistä kokemusta, perususkomuksia itsestä, toisista ja elämästä ylipäänsä. Tähän uudelleensuuntautumiseen keskitytään erityisesti terapian loppupuolella. Terapiassa ei kuitenkaan edetä suoraviivaisesti vaiheesta toiseen vaan ne vaihtelevat ja toistuvat työskentelyn aikana.
Traumapsykoterapiassa huomioidaan keho, sillä kaikki kokemukset ovat myös kehollisia. Joskus kokemukset saattavat olla enemmän kehomuistissa kuin mielessä. Siksi terapiassa voidaan käyttää keskustelun ohella kehoa ja sen aistimuksia tutkivia työtapoja, jotka pohjautuvat sensorimotoriseen psykoterapiaan. Tavoitteena on tehdä omasta kehosta ja sen toiminnasta turvallinen.
Muita työskentelytapoja voivat olla EMDR (Eye Movement Desensitization and Reprocessing) sekä psykodraaman keinot.