Tyypillisesti traumapsykoterapiaan tullaan yhdellä tai kahdella tutustumiskerralla. Pidemmän työskentelyn aloittamista voidaan pohtia yhdessä. Muutama seuraava kerta käytetään arjen elämisen, voinnin ja oireiden kartoittamiseen. Niiden pohjalta tehdään yhdessä työskentelylle suunnitelma, jota tarkennetaan matkan varrella.
Terapian alussa voidaan tarpeen mukaan painottaa erityisesti voimavarojen vahvistamista ja voimakkaiden olojen säätelemistä. Vaikeita asioita ja tapahtumia käsitellään vähitellen, jotta tämän päivän itsenä voi turvallisesti luoda suhdetta menneiden kokemustensa eri puoliin.
Traumatisoitumisen seurausten työstäminen muuttaa omaa sisäistä kokemusta, perususkomuksia itsestä, toisista ja elämästä ylipäänsä. Tähän uuteen keskitytään erityisesti terapian loppupuolella. Terapiassa ei kuitenkaan edetä suoraviivaisesti vaiheesta toiseen vaan ne vaihtelevat ja toistuvat koko työskentelyn ajan.
Traumapsykoterapiassa huomioidaan keho, sillä kaikki kokemukset ovat myös kehollisia. Joskus kokemukset saattavat olla enemmän kehomuistissa kuin mielessä. Siksi terapiassa voidaan käyttää keskustelun ohella kehoa ja sen aistimuksia tutkivia sensorimotorisen psykoterapian työskentelytapoja.
Muita työskentelytapoja voivat olla EMDR (Eye Movement Desensitization and Reprocessing) sekä psykodraaman keinot.